Uuteen maahan saapuminen ja uuden elämän aloittaminen voi olla rankka kokemus pakolaisille. IOM tukee pakolaisten valmistautumista uuteen elämänvaiheeseen tarjoamalla tietoa kulttuurista ja yhteiskunnasta. Kouluttaja Dima Salih järjesti Libanonissa pakolaisille kulttuuriorientaation ja kertoo kokemuksestaan. 

"Voi luoja, ovatpa he söpöjä!" eräs nainen huudahti innoissaan. Koulutustilaan astui ryhmä lapsia päässään pienistä Islannin lipuista askarrellut kruunut. Oli viimeinen päivä ennen lähtöä tapahtuvaa pakolaisille suunnattua kulttuuriorientaatiota. Tämä pakolaisryhmä oli aloittamassa uutta elämää Islannissa.  

Kolmen päivän ajan olimme käyneet läpi Islannin kulttuuria ja yhteiskuntaa yksityiskohtaisesti. Tarkoituksena oli auttaa ihmisiä pääsemään helpommin kiinni uuteen maahan, sen tapoihin ja ympäristöön. 

Edessäni olevaa kikattavaa ryhmää katsellessani ajattelin itsekseni: "Tämä on Islannin tulevaisuus". Ja se näytti aurinkoiselta. 

Olimme päässeet pitkälle lähtöpisteestämme. 

Kylmä ilma, liikenne, työelämä 

Jos rakennukset voisivat puhua, Libanonin taloilla olisi loputtomasti tarinoita kerrottavanaan. Maa on nähnyt kansainvälisiä ja sisäisiä konflikteja, ja se on monimuotoisen väestön asuinpaikka. Siellä on suuria pakolaisryhmiä palestiinalaisista irakilaisiin ja syyrialaisiin. 

Olin saapunut töihin. 

IOM:n kouluttajana matkustan eri maihin ja valmistelen Suomeen ja Islantiin suuntaavia kiintiöpakolaisia uuteen maahan muuttoon. Koulutukseni on ennen lähtöä tapahtuva orientaatio (engl. Pre-Departure Orientation), josta käytämme myös nimitystä kulttuuriorientaatio. 

Astuessani koulutussaliin kohtasin monia hämmentyneitä katseita. Ihmiset istuivat hiljaa yrittäen saada lapset olemaan pitkästymättä. Tervehdin heitä hymyillen ja yritin pitää ääneni iloisena. 

Aloitin koulutuksen onnittelemalla kaikkia siitä, että heidät oli hyväksytty uudelleensijoitettavaksi Islantiin. Esittelin itseni ja muut Islannin edustajat ja kerroin lisää koulutuksen tarkoituksesta. Koska ohjelma tulisi olemaan tiivis ja täynnä tärkeää tietoa, lapsenvahdit veivät lapset huoneeseen, jossa he saivat leikkiä, piirtää ja katsella piirrettyjä. 

Aloitimme koulutuksen käymällä läpi tarvittavat matkavalmistelut, koska tiesin monen osallistujan lentävän lentokoneella ensimmäistä kertaa elämässään. Sen jälkeen teimme harjoituksen, jossa osallistujat saivat kertoa peloistaan liittyen uuteen maahan muuttamiseen. Useimmat olivat hermostuneita. Monet pelkäsivät, että uuden kielen oppiminen olisi vaikeaa ja että he joutuisivat kärsimään kulttuurishokista ja kokemaan sosiaalista syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja rasismia. 

"Haluaisin tietää lisää Islantiin asettuneista syyrialaispakolaisista. Millaista heidän elämänsä on nykyään? Saivatko he töitä?", kysyi yksi miehistä. Monet kysymykset liittyivät käytännön asioihin, kuten kylmään säähän, liikenteeseen ja työpaikkoihin. Yhdessä opettelimme islannin kielen alkeita, arjen asioita, kuten pankkiasiointia, paikallisliikenteen käyttöä ja niin edelleen.  

Puhuimme myös kulttuurishokin tunnistamisesta ja siitä selviytymisestä sekä sopeutumisesta uuteen kulttuuriin. Kaikki halusivat taata lapsilleen turvallisen paikan, ihmisarvoisen elämän, uskonnonvapauden ja hyvän koulutuksen. 

Oppiminen on kaksisuuntainen katu 

Koulutuksen lopuksi osallistujat saivat todistukset. 

Kolme päivää olivat intensiivisiä, mutta antoisia: koulutuksen loputtua suurin osa osallistujista oli innoissaan ja onnellisia Islantiin muutosta. Monet halusivat muuttaa heti, kun mahdollista. 

Muutin itse Palestiinan alueilta Suomeen vuonna 2012, ja koin tärkeänä kertoa osallistujille kokemukseni hyvät sekä huonot puolet, jotta heidän mielikuvansa muutosta vastaisi mahdollisimman paljon todellisuutta. He pitivät arvokkaana mahdollisuutta kuulla kokemuksistani. 

Rakastan työtäni ja nautin ihmisten opettamisesta, mutta olen myös kiitollinen pakolaisten minulle opettamista asioista. Tunnen itseni onnekkaaksi saadessani tukea ihmisiä heidän ottaessaan ensiaskelia kohti uutta elämää.

Kirjoittaja työskentelee kouluttajana IOM:n Suomen-toimistossa. 

IOM:n Suomen-toimiston blogin kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:n virallista kantaa.