-
Siirtolaislapsi? Ei kun lapsi!
Lapsi on aina ennen kaikkea lapsi, riippumatta siirtolaisstatuksesta. IOM ja muut YK-järjestöt sekä kansalaisjärjestöt ovat joutuneet muistuttamaan tästä muutamaan otteeseen viime aikoina.
Kohteena ovat olleet etusijassa EU:n jäsenvaltiot ja instituutiot, mutta myös maailmanyhteisö laajemmin. Samalla on ollut ajankohtaista muistuttaa myös siitä, että YK:n lasten oikeuksien sopimus on aina ensisijainen verrattuna yksittäisen maan siirtolaisuuslakeihin. Lapsen siirtolaisuusstatus ei siis saa määritellä miten häntä kohdellaan – lapsen paras on aina tärkein ohjenuora.
Marraskuussa IOM oli mukana laajassa rintamassa vaatimassa Euroopan maita lopettamaan lasten säilöönoton siirtolaisuussyistä.
"Kaikki Euroopan lapset ansaitsevat huolenpitoa ja suojaa, riippumatta heidän siirtolaisuusstatuksesta … Kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia – eivätkä belgialaisia, italialaisia, turkkilaisia tai syyrialaisia, tai eurooppalaisia, tai pakolaisia tai siirtolaisia", sanotaan yhteisessä lausunnossa, jonka otsikkona on "Let’s Work to End Child Immigration Detention".
Lapsen paras etusijalle
Lausunnossa todetaan, että säilöönotolla, vaikka se olisikin lyhytaikaista tai "lapsiystävällistä", on aina kielteiset vaikutukset lapsen terveyteen ja kehitykseen. Se, että lapsi viedään omasta ympäristöstään säilöönottoyksikköön, josta hän ei pääse liikkumaan normaalista ei ole lapsen edun mukaista.
"Lapsen etu on asetettava etusijalle, ennen Euroopan siirtolaisuusagendaa. Tämän tekeminen ei ole vain oikein – se on myös oikeudellinen velvoite, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n lapsen oikeuksien komitea ovat todenneet", yhteisessä vetoomuksessa todetaan.
Sormenjäljet vaikka pakottamalla?
Helmikuun lopussa toinen liittouma järjestöjä sekä YK:n sisältä että kansalaisyhteiskunnasta vetosivat EU:n instituutioihin, jotta ne eivät hyväksyisi uutta EURODAC-esitystä, joka on jätetty Euroopan komissiolle. Uudessa esityksessä biometrista dataa, jota on koottu turvapaikanhakijoilta, voitaisiin käyttää myös "sääntöjen vastaisesti maassa oleskelevien kolmannen maan kansalaisten" tunnistamiseksi. Se myös laskisi vaadittua rekisteröinti-ikää 14 vuodesta 6 vuoteen.
"Olemme huolestuneita siitä, että eurooppalaiset instituutiot aktiivisesti miettivät antavansa luvan kansallisille viranomaisille käyttää pakkokeinoja, jotta he saisivat otetuksi lasten sormenjäljet ja kasvokuvat", vetoomuksessa todetaan.
Lasten tunnistaminen ja rekisteröiminen voivat suojella lapsia rajojen sisällä ja niitä ylittäessä. Mutta tämän on ehdottomasti tapahduttava lasten oikeuksia kunnioittavalla tavalla ja lastensuojelusyistä. Pakkokeinoja ei tule koskaan käyttää.
Miten data vaikuttaa turvattomuuteen?
Lasten erityisen haavoittuvaisesta asemasta muistutettiin myös IOM:n, Unicefin, UNHCR:n, Eurostatin ja OECD:n yhteisessä kehotuksessa ryhtyä toimiin parantamaan datan keräämistä siirtolaisista. Mitä puutteellisella datalla on tekemistä lasten turvallisuuden kanssa?
"Aukot datassa koskien pakolaisia, turvapaikanhakijoita, siirtolaisia ja sisäisiä pakolaisia vaarantavat miljoonien matkalla olevien lasten elämän ja hyvinvoinnin", järjestöt varoittivat helmikuun alussa julkaistussa kannanotossa.
Lisää tietoa tarvitaan, jotta olisi mahdollista ymmärtää kuinka maailmanlaajuisen siirtolaisuuden kuviot vaikuttavat lapsiin ja miten voitaisiin parantaa käytäntöjä ja politiikka, jotta lapsia ja muita haavoittuvaisia ryhmiä voitaisiin tukea.
Tällä hetkellä tämä on lähes mahdotonta, koska dataa on liian vähän: Tietoja iästä on olemassa vain noin 56 prosentille UNHCR:n rekisteröimistä pakolaisista.
- Vain 20 prosenttia maista tai alueista keräävät tietoa konfliktien takia kotiensa jättäneiden sisäisten pakolaisten ikäjakaumasta.
- Lähes neljäsosa maista ei kerää ikätietoja siirtolaisista. Afrikassa luku on jopa 43 prosenttia.
- Puutteet tiedoissa lapsista, jotka ovat siirtolaisia tai ovat joutuneet jättämään kotinsa johtavat siihen, että nämä lapset eivät saa sitä suojelua ja niitä palveluita, joita he tarvitsevat.
"Siirtolaislapset, varsinkin ne jotka lähtevät matkaan yksin, ovat usein helppo kohde niille, jotka haluavat vahingoittaa heitä. Emme pysty pitämään lapsia turvassa ja antaa heille henkeä pelastavia palveluita, joko matkan aikana tai perille tultaessa, jos emme tiedä keitä he ovat, missä he ovat tai mitä he tarvitsevat", totesi Laurence Chandy, UNICEF:in data-, tutkimus- ja politiikkaosaston johtaja.
Kaikkien valtioiden tulisi nyt kerätä ja jakaa dataa myös haavoittuvaisten ryhmien ikäjakaumasta, jotta maailman lapsia voitaisiin paremmin suojella ja auttaa heitä kasvamaan turvassa.
Status on toissijainen juttu
Kaikkien valtioiden tulisi siis ottaa huomioon lapset myös siirtolaispolitiikassa, ja muistaa lasten erityisasema. Kuten jo alussa todettiin, lapsi on aina ensisijaisesti lapsi eikä siirtolainen, laittomasti maahan tullut, paperiton, pakolainen, turvapaikanhakija tai mikä lie statuksensa. Vaan lapsi.
Kirjoittaja on IOM:n Suomen-toimiston viestinnän asiantuntija.
IOM:n blogien kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:n virallista kantaa.
Muita blogi
Lapsi on aina ennen kaikkea lapsi, riippumatta siirtolaisstatuksesta. IOM ja muut YK-järjestöt sekä kansalaisjärjestöt ovat joutuneet muistuttamaan tästä muutamaan otteeseen viime aikoina.
Kohteena ovat olleet etusijassa EU:n jäsenvaltiot ja instituutiot, mutta myös maailmanyhteisö laajemmin. Samalla on ollut ajankohtaista muistuttaa myös siitä, että YK:n lasten oikeuksien sopimus on aina ensisijainen verrattuna yksittäisen maan siirtolaisuuslakeihin. Lapsen siirtolaisuusstatus ei siis saa määritellä miten häntä kohdellaan – lapsen paras on aina tärkein ohjenuora.
Marraskuussa IOM oli mukana laajassa rintamassa vaatimassa Euroopan maita lopettamaan lasten säilöönoton siirtolaisuussyistä.
"Kaikki Euroopan lapset ansaitsevat huolenpitoa ja suojaa, riippumatta heidän siirtolaisuusstatuksesta … Kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia – eivätkä belgialaisia, italialaisia, turkkilaisia tai syyrialaisia, tai eurooppalaisia, tai pakolaisia tai siirtolaisia", sanotaan yhteisessä lausunnossa, jonka otsikkona on "Let’s Work to End Child Immigration Detention".
Lapsen paras etusijalle
Lausunnossa todetaan, että säilöönotolla, vaikka se olisikin lyhytaikaista tai "lapsiystävällistä", on aina kielteiset vaikutukset lapsen terveyteen ja kehitykseen. Se, että lapsi viedään omasta ympäristöstään säilöönottoyksikköön, josta hän ei pääse liikkumaan normaalista ei ole lapsen edun mukaista.
"Lapsen etu on asetettava etusijalle, ennen Euroopan siirtolaisuusagendaa. Tämän tekeminen ei ole vain oikein – se on myös oikeudellinen velvoite, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja YK:n lapsen oikeuksien komitea ovat todenneet", yhteisessä vetoomuksessa todetaan.
Sormenjäljet vaikka pakottamalla?
Helmikuun lopussa toinen liittouma järjestöjä sekä YK:n sisältä että kansalaisyhteiskunnasta vetosivat EU:n instituutioihin, jotta ne eivät hyväksyisi uutta EURODAC-esitystä, joka on jätetty Euroopan komissiolle. Uudessa esityksessä biometrista dataa, jota on koottu turvapaikanhakijoilta, voitaisiin käyttää myös "sääntöjen vastaisesti maassa oleskelevien kolmannen maan kansalaisten" tunnistamiseksi. Se myös laskisi vaadittua rekisteröinti-ikää 14 vuodesta 6 vuoteen.
"Olemme huolestuneita siitä, että eurooppalaiset instituutiot aktiivisesti miettivät antavansa luvan kansallisille viranomaisille käyttää pakkokeinoja, jotta he saisivat otetuksi lasten sormenjäljet ja kasvokuvat", vetoomuksessa todetaan.
Lasten tunnistaminen ja rekisteröiminen voivat suojella lapsia rajojen sisällä ja niitä ylittäessä. Mutta tämän on ehdottomasti tapahduttava lasten oikeuksia kunnioittavalla tavalla ja lastensuojelusyistä. Pakkokeinoja ei tule koskaan käyttää.
Miten data vaikuttaa turvattomuuteen?
Lasten erityisen haavoittuvaisesta asemasta muistutettiin myös IOM:n, Unicefin, UNHCR:n, Eurostatin ja OECD:n yhteisessä kehotuksessa ryhtyä toimiin parantamaan datan keräämistä siirtolaisista. Mitä puutteellisella datalla on tekemistä lasten turvallisuuden kanssa?
"Aukot datassa koskien pakolaisia, turvapaikanhakijoita, siirtolaisia ja sisäisiä pakolaisia vaarantavat miljoonien matkalla olevien lasten elämän ja hyvinvoinnin", järjestöt varoittivat helmikuun alussa julkaistussa kannanotossa.
Lisää tietoa tarvitaan, jotta olisi mahdollista ymmärtää kuinka maailmanlaajuisen siirtolaisuuden kuviot vaikuttavat lapsiin ja miten voitaisiin parantaa käytäntöjä ja politiikka, jotta lapsia ja muita haavoittuvaisia ryhmiä voitaisiin tukea.
Tällä hetkellä tämä on lähes mahdotonta, koska dataa on liian vähän: Tietoja iästä on olemassa vain noin 56 prosentille UNHCR:n rekisteröimistä pakolaisista.
- Vain 20 prosenttia maista tai alueista keräävät tietoa konfliktien takia kotiensa jättäneiden sisäisten pakolaisten ikäjakaumasta.
- Lähes neljäsosa maista ei kerää ikätietoja siirtolaisista. Afrikassa luku on jopa 43 prosenttia.
- Puutteet tiedoissa lapsista, jotka ovat siirtolaisia tai ovat joutuneet jättämään kotinsa johtavat siihen, että nämä lapset eivät saa sitä suojelua ja niitä palveluita, joita he tarvitsevat.
"Siirtolaislapset, varsinkin ne jotka lähtevät matkaan yksin, ovat usein helppo kohde niille, jotka haluavat vahingoittaa heitä. Emme pysty pitämään lapsia turvassa ja antaa heille henkeä pelastavia palveluita, joko matkan aikana tai perille tultaessa, jos emme tiedä keitä he ovat, missä he ovat tai mitä he tarvitsevat", totesi Laurence Chandy, UNICEF:in data-, tutkimus- ja politiikkaosaston johtaja.
Kaikkien valtioiden tulisi nyt kerätä ja jakaa dataa myös haavoittuvaisten ryhmien ikäjakaumasta, jotta maailman lapsia voitaisiin paremmin suojella ja auttaa heitä kasvamaan turvassa.
Status on toissijainen juttu
Kaikkien valtioiden tulisi siis ottaa huomioon lapset myös siirtolaispolitiikassa, ja muistaa lasten erityisasema. Kuten jo alussa todettiin, lapsi on aina ensisijaisesti lapsi eikä siirtolainen, laittomasti maahan tullut, paperiton, pakolainen, turvapaikanhakija tai mikä lie statuksensa. Vaan lapsi.
Kirjoittaja on IOM:n Suomen-toimiston viestinnän asiantuntija.
IOM:n blogien kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan eivätkä välttämättä edusta YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:n virallista kantaa.