Kansainvälisiä siirtolaisia on nyt 281 miljoonaa.

New York – COVID-19:n seurauksena maat sulkivat rajojaan ja ihmisten matkustaminen on väheni dramaattisesti. Alustavien arvioiden mukaan pandemia hidasti kansainvälisen liikkuvuuden kasvua, mikä tarkoittaa noin kahta miljoonaa siirtolaista vähemmän 2025 vuoteen mennessä. YK:n juuri julkaistun raportin mukaan kyseessä on 27 prosenttia vähemmän kasvua verrattuna aiempien vuosien perusteella tehtyyn arvioon.

Kansainvälisten siirtolaisten määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2020 kotimaansa ulkopuolella asui 281 miljoonaa ihmistä, kun määrä oli 221 miljoonaa vuonna 2010 ja 173 miljoonaa vuonna 2000. Tällä hetkellä kansainvälisten siirtolaisten osuus on noin 3,6 prosenttia maailman väestöstä.

YK:n talous- ja sosiaaliasioiden osaston (UN DESA) väestöosaston laatima raportti International Migration 2020 Highlights sisältää uusimmat arviot kansainvälisten siirtolaisten määrästä kohdemaan, alkuperän, iän ja sukupuolen mukaan kaikissa maissa ja alueilla maailmassa.

Liu Zhenmin, YK:n talous- ja sosiaaliasioiden apulaispääsihteeri, sanoi: "Raportti vahvistaa, että muuttoliike on osa nykypäivän globalisoitunutta maailmaa ja osoittaa, kuinka COVID-19-pandemia on vaikuttanut miljoonien siirtolaisten ja heidän perheidensä toimeentuloon ja heikentänyt edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa."

Raportin mukaan kaksi kolmasosaa kaikista kansainvälisistä siirtolaisista asuu vain 20 maassa. Eniten siirtolaisia on Yhdysvalloissa: 51 miljoonaa vuonna 2020, mikä on 18 prosenttia kaikista maailman siirtolaisista. Saksassa on toiseksi eniten siirtolaisia, noin 16 miljoonaa, jota sen jälkeen tulevat Saudi-Arabia (13 miljoonaa), Venäjän federaatio (12 miljoonaa) ja Yhdistynyt kuningaskunta (9 miljoonaa).

Suurin osa siirtolaisista on lähtöisin Intiasta: 18 miljoonaa intialaista asui syntymämaansa ulkopuolella vuonna 2020. Muita maita, joissa on suuri kansainvälinen yhteisö, olivat Meksiko ja Venäjän federaatio (kumpikin 11 miljoonaa), Kiina (10 miljoonaa) ja Syyria (8 miljoonaa).

Siirtolaiset vaikuttavat myönteisesti lähtömaidensa kehitykseen edistämällä ulkomaisia investointeja, kauppaa, teknologian saatavuutta ja taloudellista osallisuutta. Maailmanpankin ennusteen mukaan COVID-19-pandemia voi kuitenkin vähentää matala- ja keskituloisiin maihin lähetettävien rahalähetysten määrää 2019 vuoden 548 miljardista dollarista 2021 vuoden 470 miljardiin dollariin, mikä tarkoittaa 78 miljardin dollarin, eli 14 prosentin laskua. Rahalähetysten väheneminen on vaikuttanut miljoonien siirtolaisten ja heidän perheidensä toimeentuloon ja jarruttanut kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Tähän on vastattava kansallisilla strategioilla ja kansainvälisellä yhteistyöllä.

Maailman suurista alueista eniten kansainvälisiä siirtolaisia vuonna 2020 asui Euroopassa, yhteensä 87 miljoonaa. Pohjois-Amerikassa oli toiseksi eniten siirtolaisia, lähes 59 miljoonaa. Sitä seurasivat Pohjois-Afrikka ja Länsi-Aasia, joissa oli yhteensä lähes 50 miljoonaa siirtolaista.

Vuonna 2020 lähes puolet kaikista kansainvälisistä siirtolaisista pysyi saman alueen sisällä. Eniten muuttoliikettä oli Euroopassa: 70 prosenttia Euroopassa syntyneistä siirtolaisista asuu toisessa Euroopan maassa. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 63 prosenttia siirtolaisista on kotoisin jostain alueen maasta.

Lähes kaksi kolmasosaa kaikista kansainvälisistä siirtolaisista asuu korkean tulotason maissa, kun taas keskituloisissa maissa asuu vain 31 prosenttia ja matalan tulotason maissa noin 4 prosenttia. Toisaalta matala- ja keskituloiset maat ottivat vastaan 80 prosenttia maailman pakolaisista vuonna 2020. Pakolaiset muodostavat noin kolme prosenttia kaikista kansainvälisistä maahanmuuttajista korkean tulotason maissa, kun taas keskituloisissa maissa heidän osuutensa on 25 prosenttia ja matalan tulotason maissa 50 prosenttia.

Vuonna 2020 pakolaisten osuus kaikista kansainvälisistä siirtolaisista nousi 12 prosenttiin, kun vielä vuonna 2000 määrä oli 9,5 prosenttia. Yhä useampi joutuu lähtemään pakomatkalle, ja paenneiden ihmisten määrä nousee nopeammin kuin vapaaehtoisesti maasta muuttavien. Vuosina 2000–2020 konflikteja, kriisejä, vainoa, väkivaltaa tai ihmisoikeusloukkauksia paenneiden määrä kaksinkertaistui 17 miljoonasta 34 miljoonaan.

Siirtolaisnaiset ovat muutoksentekijöitä. He edistävät myönteisiä yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja poliittisia normeja asuinpaikoissaan ja -yhteisöissään. Miltei puolet kaikista kansainvälisistä siirtolaisista oli naisia tai tyttöjä. Vuonna 2020 naisten osuus siirtolaisissa ylitti hieman miesten osuuden Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Oseaniassa, mikä johtuu osittain naisten korkeammasta elinajanodoteesta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Länsi-Aasiassa miesten määrä on yleensä huomattavasti suurempi kuin naisten määrä, sillä miehet muuttavat useammin tilapäisen työn perässä.

Usein kansainvälisissä siirtolaisissa on suhteellisesti enemmän työikäisiä kuin maan muussa väestössä. Vuonna 2020 kaikista kansainvälisistä siirtolaisista 73 prosenttia oli 20–64-vuotiaita, kun koko väestöstä vastaava luku oli 57 prosenttia.

Kun YK:n yleiskokous hyväksyi Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteet, New Yorkin pakolais- ja siirtolaisjulistuksen ja YK:n siirtolaisuuskompaktin, maat ovat alkaneet toimia turvallisen ja säännönmukaisen siirtolaisuuden edistämiseksi. Maailmanlaajuisesti 54 prosenttia äskettäiseen kyselyyn vastanneista 111 hallituksesta ilmoitti tekevänsä tällaisia toimia.

Alkuperäinen uutinen UN DESA:n nettisivuilla.

***