* Information available only in Finnish

"Monesti siirtolaisten normaalit stressireaktiot ymmärretään väärin ja tulkitaan merkkeinä psyykkisestä sairaudesta", sanoo Guglielmo Schininá. Hän vastaa psykososiaalisen tuen ohjelmista Kansainvälisessä Siirtolaisuusjärjestö IOM:ssä ja vieraili syksyllä Helsingissä.

Psykososiaalisella tuella tarkoitetaan toimia, joiden avulla yritetään auttaa ja tukea kriisin kokeneita ihmisiä sekä edistää heidän psyykkistä ja sosiaalista selviytymistä.

IOM:llä on psykososiaalisen tuen ohjelmia 42 maassa. Jotkut ohjelmista on suunnattu suoraan siirtolaisille, kun taas toisissa koulutetaan viranomaisia ja asiantuntijoita auttamaan siirtolaisia. Schininá kertoo, että aikaisemmin suurin osa psykososiaalisesta tuesta annettiin siirtolaisille leiriolosuhteissa, mutta painopiste on siirtynyt kaupunkeihin.

"Kaupungeissa moni siirtolaisista on tullut maahan laittomia reittejä käyttäen, joten he usein pelkäävät hakea apua."

Schininá haluaisi lisätä ymmärrystä siirtolaisten kokemista stressireaktioista. Hän sanoo, että usein reaktiot tulkitaan aivan väärin ja ajatellaan että ne ovat peräisin traumaattisista tapahtumista siirtolaisen menneisyydessä.

"Itse asiassa vain noin 0,3-0,4 prosenttia siirtolaisista kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD, Post Traumatic Stress Disorder), ja myös muilla voi olla traumaattisia reaktioita muistoihin. Se ei kuitenkaan tee heistä psyykkisesti toimimattomia. Suurin osa ongelmista johtuu tilanteesta, jossa he elävät tällä hetkellä. He kokevat stressiä vaikeista olosuhteista sekä byrokratiasta – ja se on ihan normaalia", Schininá toteaa.

Tätä hän on tuonut esille esimerkiksi kun hän kouluttaa poliiseja ja rajavartijoita. He kertovat usein siitä, että siirtolaiset ovat niin vihaisia heille.

"Sanon heille, että se on ihan normaalia. Monet siirtolaisista ovat ahdistuneita ja järkyttyneitä. Heillä on taistele-tai-pakene-reaktio aktivoituneena. Kysyn heiltä ovatko he itse miettineet minkälaisia sanoja käyttävät? Minkälaiseen tilanteeseen siirtolaiset asetetaan? Ovatko he ollenkaan miettineet stressin määrä?"

Siirtolaiset kohtaavat uudessa kotimaassaan uudenlaisen todellisuuden ja heidän käsityksensä normaalista muuttuu. Schininá haluaisi että siirtolaisia vastaanottavat yhteisöt voisivat auttaa heitä pääsemään näistä yli – kuitenkaan leimaamatta heitä sairaiksi.

"Usein ajattelemme: ’Oi noita raukkoja, he tulivat sodasta’ ja unohdamme kaiken muun. Mutta ihminen, jonka stressitaso nousee vaarallisen korkealle ei pysty ajattelemaan selkeästi ja hänen muistinsa ei toimi."

Schininá sanoo, että tämä asia tulisi muistaa kun turvapaikanhakijoita haastatellaan, ja vielä enemmän siinä tapauksessa jos kyseessä on ihmiskaupan uhri.

"Jos ihmiskaupan uhria pyydetään kertomaan tarinansa, ja koko tarinan, he luultavasti eivät onnistu siinä. Heidän stressitasonsa ovat niin korkealla etteivät he pysty siihen, jos eivät ole saaneet riittävästi aikaa toipumiseen."