Kirjat uuden elämän rakennuspalikoina: Afganistanilaisen perheen kotoutuminen Suomeen

Kolme pientä lasta pyöräilee jonossa isänsä perässä Keski-Suomen metsäisessä maisemassa. Poljinten tasainen rytmi kaikuu kirpeässä ilmassa, kun he suuntaavat kohti uusia, kertomattomia tarinoita ja seikkailuja. Lähikirjasto on jo koluttu loppuun, ja matka kauempana sijaitsevaan Jyväskylän kaupunginkirjastoon täytyy taittaa polkupyörällä.   

"Ennen kuin hankin edes pankkikorttia Suomessa, hankin kirjastokortin", Ziaulhag muistelee nauraen. "Isä on aina korostanut lukemisen ja kouluttautumisen tärkeyttä," Ziaulhagin tytär Manijeh jatkaa.   

Lukeminen oli isän, äidin ja kolmen alle kouluikäisen lapsen yhteinen intohimo, joka loi pysyvyyttä suurten elämänmuutosten keskellä. Perheen tie Kabulista, Afganistanista Jyväskylään, Suomeen ei ollut mutkaton. 

Kun Taliban valtasi Afganistanin vuonna 1996, Ziaulhagin ja Manijehin perheen elämän valtasi pelko. Perhe pakeni ja kulki Pakistanin kautta Iraniin, jossa YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) tunnusti heidät pakolaisiksi.  

Useiden haastattelujen ja tapaamisten jälkeen Suomi valitsi perheen kiintiöpakolaisiksi osana kiintiöpakolaisohjelmaansa. Uudelleensijoittaminen tarkoittaa pakolaisten siirtämistä maasta, johon he ovat ensin paenneet, toiseen valtioon, joka on valmis tarjoamaan heille pysyvää suojelua. Uudelleensijoittamista tarvitsevat pakolaiset eivät voi turvallisuussyistä palata kotimaahansa tai jäädä maahan, johon he alun perin pakenivat.  

Suomi asettaa vuosittain pakolaiskiintiönsä ja valitsee pakolaiset muun muassa UNHCR:n suositusten perusteella.* Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM auttaa Suomea valintaprosessissa ja tukee valittuja kiintiöpakolaisia uudelleensijoittamisen kaikissa vaiheissa.  

Kun perhe saapui Suomeen huhtikuussa 2000, maassa oli vielä lunta. Ziaulhag muistelee, kuinka kylmyys tuntui luissa ja ytimissä asti, sillä matkavaatteet eivät olleet sopivia talven kylmyyteen. Perhe asettui Jyväskylään, jossa kaupunki ja järjestöt tukivat kotoutumista. 

Kuten monet viisivuotiaat, Manijeh sopeutui nopeasti uuteen ympäristöönsä, sai ystäviä päiväkodissa ja oppi suomea leikkien ohessa. Kouluaikana perheen lapset kävivät myös darin ja farsin kielen tunneilla. "Meidän kotikielemme oli dari – paitsi silloin, kun isä ei ollut paikalla. Aika nopeasti sisarusten kesken vaihdettiin suomeksi", Manijeh kertoo.   

Ymmärrys kielitaidon merkityksestä Suomeen kotoutumisessa on lisääntynyt vuosien saatossa. Nykyään IOM Suomi järjestää ennen lähtöä kulttuuriorientaatioita Suomeen valituille kiintiöpakolaisille. Kulttuuriorientaatiossa opetellaan suomen kielen alkeita samalla, kun opitaan suomalaisesta kulttuurista, koulutus- ja työskentelymahdollisuuksista sekä palveluista.  

Työllistyminen oli vanhemmille alussa vaikeaa. Ziaulhag oli Afganistanissa öljyinsinööri, mutta Suomessa ei ollut mahdollisuuksia tehdä samaa työtä. "Meidän perheen yleinen vitsi on, että päädyimme juuri Suomeen, jossa ei ole öljyä lainkaan", Manijeh nauraa.   

Into lukemiseen ja jatkuvaan uuden oppimiseen johdatti Ziaulhagin kuitenkin monipuoliselle urapolulle: nykyään hän työskentelee maahanmuuttajien neuvonnassa. Hän pääsee hyödyntämään työssään laajaa kielitaitoaan ja omia kokemuksiaan kotoutumisesta.   

Vuosien varrella perhe on kasvanut kolmesta lapsesta viiteen ja muuttanut Jyväskylästä Vantaalle. Perhe on juurtunut Suomeen, mutta siteet Afganistaniin ovat edelleen vahvat.  

”Olen katsonut uutiset Afganistanista joka ikinen päivä kahdenkymmenenneljän vuoden ajan”, Ziaulhag kertoo. Manijehilla ei ole muistoja lapsuudesta Afganistanissa, mutta hän pääsi käymään maassa kymmenen vuotta sitten: ”Oli tärkeä kokemus päästä tutustumaan sukulaisiini, ja olemme edelleen usein yhteyksissä.”  

Afganistanin tilanne on edelleen hyvin vaikea, erityisesti Talibanin vallattua maan uudelleen vuonna 2021. Lähes puolet koko väestöstä – naiset ja tytöt –  on suljettu pois julkisesta elämästä. Taloudelliset haasteet, nälänhätä ja köyhyys kasvavat, ja kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamisen partaalla.   

Uudelleensijoittaminen merkitsee Ziaulhagin sanoin mahdollisuutta elämään ja rauhaan. ”Olemme kiitollisia UNHCR:lle ja IOM:lle, että olemme tässä tänä päivänä.”

Manijehille Suomi on tarjonnut naisena mahdollisuuksia, joita Afganistanissa ei olisi ollut: “Olen saanut kasvaa kirjojen keskellä, opiskella, tehdä merkityksellistä työtä sosiaalialalla ja elää omannäköistä elämää. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme joutuneet jäämään”, Manijeh jatkaa.  

Joskus ei ole muita mahdollisuuksia kuin lähteä kotoa. Uudelleensijoittamisjärjestelmän avulla kansainvälistä suojelua tarvitsevia ihmisiä tunnistetaan, ja he pääsevät rakentamaan elämäänsä uudestaan.

IOM:n uudelleensijoittamisohjelmaa Suomessa rahoittaa Maahanmuuttovirasto.

*Sisäministeriö valmistelee yhteistyössä ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa esityksen pakolaiskiintiön kohdentamisesta. Myös Maahanmuuttovirastoa ja suojelupoliisia kuullaan valmistelussa. Valmistelun lähtökohtana on UNHCR:n vuosittainen arvio pakolaisten uudelleensijoittamistarpeista maailmassa. Suomi neuvottelee UNHCR:n kanssa tulevan vuoden kiintiön kohdentamisesta. 

Tämän tarinan on kirjoittanut Miina Noroila, IOM Suomen viestinnän asiantuntija.